Aivosäätiön webinaari: Näin pidät huolta aivoistasi vuonna 2026

Aivosäätiö järjestää edellisten vuosien tapaan jälleen aivoterveyttä koskevan webinaarin, jossa jaetaan vinkkejä aivoista huolehtimiseen. Tällä kertaa webinaarissa puhuu neurologi ja aivotutkija Kiti Müller, jonka käsittelemiin aihealueisiin kuuluu muun muassa uteliaisuus ja oppiminen, laiskottelu ja palautuminen sekä liikunta ja aivoterveyden merkitys kroonisista sairauksista kärsiville.

Webinaari järjestetään torstaina 8. tammikuuta klo 17–18, ja osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista, joka onnistuu Aivosäätiön sivuston kautta.

                                                           Kuva: Unsplash / Deniz Altindas

Apatian taustalla voi olla aivojen muutoksia

Guardian-lehdessä julkaistu kiinnostava artikkeli laiskuudesta ja apatiasta linkittää nämä ilmiöt aivoissa tapahtuneisiin muutoksiin. Artikkelin mukaan laiskuus ja apatia voivat olla ainakin joissakin tapauksissa sellaisten muutosten seurausta, joista niitä kokeva ei voi toipua ilman asiantuntijan määräämää lääkitystä tai muuta hoitoa. 

Neurotieteellisen tutkimuksen mukaan apatian voi aiheuttaa esimerkiksi aivoissa tapahtunut pieni halvaus, josta henkilö itse ei ole tietoinen. Tämän seurauksena aiemmin työssään ja sosiaalisessa elämässä mainiosti pärjännyt ja niistä nauttinut henkilö voi muuttua nopeasti suoranaiseksi sohvaperunaksi, jota ei kiinnosta haalia kasaan rahaa edes vuokranmaksua varten pitääkseen katon päänsä päällä. 

Tämä on kiinnostava tutkimustulos ottaen huomioon, että laiskoiksi koettuja ihmisiä patistetaan usein "ryhdistäytymään" tai "ottamaan itseään niskasta kiinni". Jos apatian taustalla on elimellinen sairaus, vahvakaan motivaatio ei välttämättä auta nousemaan sohvalta ja piristymään.

                                                          Kuva: Unsplash / Jonatan Pie

Aivot kokevat elämän aikana neljä käännekohtaa

Nature-lehti ilahduttaa aivotutkimuksen ystäviä tarjoamalla jälleen yhden kiinnostavan tutkimustuloksen. Tällä kertaa tutkimukset ovat paljastaneet aivojen käyvän läpi ihmisen elämän aikana neljä merkittävää käännekohtaa, joiden aikana niissä tapahtuu keskeisiä ikään liittyviä muutoksia. Artikkelin mukaan nämä muutokset tapahtuvat ja 9, 32, 66 ja 83 vuoden iässä, ja ne voivat vaikuttaa muun muassa oppimiskykyyn ja tiettyihin sairauksiin sairastumisriskiin. 

Aivot eivät toimi siis staattisesti ihmisen koko elämän ajan. Oppimiskyky ja kognitiivinen kyvykkyys heikkenevät ikääntymisen myötä. Lisäksi vähemmän aktiivisesti käytetyt aivojen hermoverkon osa-alueet heikkenevät iästä riippumatta. Myös suunnittelun ja päätöksenteon kaltaiset kyvyt vaihtelevat eri käännekohtien mukaan ollen vahvimpia 9 ja 32 ikävuoden välillä.

                                        Kuva: Unsplash / Alan De La Cruz

 

Monikielisyys edistää aivojen terveyttä

Useamman kuin yhden kielen osaaminen voi hidastaa aivojen ikääntymistä ja suojata niitä kognitiivisten kykyjen heikkenemiseltä. Näin todetaan Nature-lehdessä, jossa kerrotaan tutkijoiden tekemästä aiheeseen liittyvästä laajasta tutkimuksesta. Monikielisyyden etujen vaikutuksen kerrotaan tehostuvan sitä enemmän, mitä useampia kieliä henkilö osaa.

Artikkeli on valitettavasti maksumuurin takana, joten en päässyt tutustumaan siihen tarkemmin. Tutkimuksen tulokset vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja inspiroivilta kaltaisilleni kielten ystäville. Toivottavasti nämä tutkimustulokset huomioidaan myös perusopetuksessa monipuolisempana kielten opetuksena pelkän perinteisen englannin sijaan.

                                               Kuva: Unsplash / Jacqueline Brandwayn

Aspergerin oireyhtymä kirjallisuudessa: Camilla Läckergin Kivenhakkaaja

Luin hiljattain Camilla Läckbergin Kivenhakkaajan, jota pidetään tämän kirjailijan läpimurtoteoksena. Sen suomennettu versio olisi mielestäni kaivannut kielellistä sujuvoittamista, mutta kirja oli joka tapauksessa hyvinkin lukemisen arvoinen. Se pääsi blogiini tarinan lomassa esiintyvän Morganin vuoksi. 

Kirjassa käsitellään nuoren tytön murhatutkimusta pienellä Fjällbackan paikkakunnalla Länsi-Götanmaalla, Ruotsissa. Yksi kylän asukkaista on Morgan, joka on ehtinyt jo aikuistua, mutta asuu vanhempiensa tontilla omassa pihamökissään. Häntä kuvataan kirjassa omalaatuiseksi, eristäytyneeksi ja suorastaan oudoksi nuoreksi mieheksi. Näiden kuvausten takana ovat kylän muut asukkaat, jotka eivät tunne Aspergerin oireyhtymän ilmenesmuotoja juuri lainkaan, eivätkä vaikuta haluavankaan tuntea. Ainoastaan yksi murhatutkimusta tekevistä poliiseista on kiinnostunut perehtymään siihen paremmin, peräti psykologin avulla.

Morgan tunsi sopeutuvansa yhteiskuntaan kunnolla vasta saatuaan työpaikan pelikoodaajana. Hän työskentelee mökissään tietokoneensa äärellä erittäin tarkan aikataulunsa mukaisesti eikä halua ottaa vastaan vierailijoita – joihin kuuluu yleensä vain hänen äitinsä – työaikojensa puitteissa. Murhatutkimuksen aikana hän osoittautuu rehelliseksi silminnäkijäksi ja auttaa lopulta ratkaisevasti tapauksen ratkaisemisessa. 

Morgan kuvataan tässä teoksessa siis melko stereotyyppisenä Aspergerin oireyhtymän kanssa elävänä henkilönä joustamattomuutensa ja ehdottoman oikeudentajunsa vuoksi. En tiennyt Morgan-hahmosta ennen kirjan lukemisen aloittamista, joten se oli kuitenkin ilahduttava ja lukuelämystä täydentävä yllätys.