Esittelyssä Mattelin autistinen Barbie

Barbie-nukkeja markkinoille tuova Mattel on laajentanut viime vuosien aikana Barbie-valikoimaansa kattamaan yhä useampia ihonsävyjä, hiustyyppejä, vartalon muotoja ja terveydentiloja, kuten sokeus ja diabetes. Tämän vuoden alussa Barbie Fashionistas -mallisto täydentyi autistisella Barbie-nukella. 

Mattel on kehittänyt autistisen Barbie-nuken yhdessä yhdysvaltalaisen Autistic Self Advocacy Network -järjestön kanssa. Yhtiön mukaan sen tarkoituksena on lisätä lasten osallisuuden tunnetta. Autismille ei ole olemassa vain yhtä ilmenemismuotoa, joten periaatteessa mikä tahansa Barbie-nukke voi olla autistinen. Autistismia ilmentävä Barbie on kuitenkin voimakas muistutus siitä, että myös autismin kirjolla elävät voivat olla muodikkaita ja trendikkäitä.

Autistisen Barbien ominaisuuksia:

• Vartalo: Taipuvat kyynärpäät ja ranteet. Mahdollistaa aistiperäisten tietojen käsittelemisen ja tunteiden ilmaisemisen käsieleillä.
• Katse: Kohdistuu hieman sivulle. Vastaa joidenkin autismin kirjolla elävien taipumusta katsekontaktin välttämiseen.
• Asusteet: Fidget spinner, tabletti ja kuulokkeet. Auttavat vähentämään stressiä ja edistävät keskittymistä ja viestintää.
• Vaatteet: Väljät eivätkä sisällä etikettejä. Kangas on miellyttävän tuntuista.

Barbiet-nuket ovat erittäin suosittuja leluja kaikkialla maailmassa, joten autistisen Barbien tuominen markkinoille voi auttaa normalisoimaan autismin kirjon ilmenemismuotoja.

                                                        Kuva: Unsplash / lo lindo

Lääkärinä toimiminen autistina ulottuu TV-sarjojen stereotypioita pidemmälle

Autismin kirjolla eläviä lääkäreitä kuvaavat TV-sarjat kuuluvat TV-maailman suosituimpien joukkoon. Muun muassa Hyvä lääkäri, Greyn anatomia ja House ovat useimmille tuttuja ainakin niminä, vaikka näitä sarjoja ei olisi seurannut itse. Niiden pää- tai sivurooleissa toimivat autismin kirjoon viittaavat henkilöt keräävät katsojia kaudesta toiseen muun muassa neurotyypillisistä poikkeavien luonteenpiirteidensä ja toimintatapojensa vuoksi.

The Conversation -sivuston artikkelissa itsekin autistinen lääkäri kertoo tunnistavansa joitakin kyseisissä TV-sarjoissa kuvatuista ominaisuuksista itsessään, mutta toteaa samalla, etteivät kaikki näissä sarjoissa kuvatut juonikuviot tee oikeutta autistien yhteisölle. 

Yleisesti ottaen neuroepätyypillisenä lääkärinä toimiminen on vaativaa. Esimerkiksi ääniyliherkkyys, vaihtelevat vuorovaikutustilanteet työtovereiden ja potilaiden kanssa, sairaalarakennusten monimutkaiset pohjaratkaisut ja maskaaminen eli neuroepätyypillisten piirteiden peittely voivat viedä valtavasti voimavaroja.

Neuroepätyypillisyys voi olla sairaalamaailmassa myös valtava voimavara. Muun muassa pikkutarkkuus, erinomainen keskittymiskyky sekä diagnoosien ja hoitovaihtoehtojen luova ajattelukyky voivat tehdä lääkäreistä ylivoimaisen ammattitaitoisia. Lisäksi syvällisen osaamisen kerryttäminen tietyillä osa-alueilla voi osoittautua korvaamattomaksi potilaiden hengen pelastamisessa. Yleisistä ennakkoluuloista poiketen useimmat autismin kirjolla elävät lääkärit ovat myös erittäin empaattisia.

Eräs autistinen lääkäri kertoo tarinansa englanniksi tässä Royal College of Physicians -organisaation artikkelissa ja on perustanut nopeasti kasvavan Autistic Doctors International -tukiryhmän.

                                        Kuva: Unsplash / Scarbor Siu

Virpi Hämeen-Anttila kertoo elämästään autismin kirjolla Me Naisten haastattelussa

Edesmenneen arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan puoliso Virpi Hämeen-Anttila kertoo Me Naisten haastattelussa paitsi elämästään ilman puolisoaan ja tämän poismenon aiheuttamasta surusta myös AHD- ja autismidiagnooseistaan.

Tutkija, kääntäjä ja kirjoittaja Virpi Hämeen-Anttila kertoo saaneensa ADHD- ja autismin kirjon diagnoosit kypsällä aikuisiällä, kuusikymppisenä. Hän kertoo pystyneensä maskaamaan eli peittelemään erilaisuuttaan koko ikänsä erityisesti erinomaisen muistinsa ansiosta.

Hämeen-Anttila kertoo, että olisi todennäköisesti elänyt eri tavalla, jos olisi saanut diagnoosinsa aiemmin. Ilman diagnoosia oman erilaisuuden ymmärtäminen oli vaikeaa. Kouluaika oli hankalaa siksi, ettei neuroepätyypillisiä oppilaita tunnistettu ja osattu tukea siihen aikaan samalla tavalla kuin nykyään. Se johti kelpaamattomuuden tunteeseen ja uudenlaisen viestintätavan opettelemiseen korostetun asiallisuuden sijaan.

Hämeen-Anttilan mukaan hän suhtautuu tunteisiin järkiperäisesti. Tiedonhaluaan hän sai tyydytettyä opiskelemalla yliopistossa parhaimmillaan jopa kahtakymmentä eri ainetta yhtä aikaa. Hän on hyödyntänyt oppimaansa kirjailijan työssään.

                                                Kuva: Unsplash / Tomas Martinez

Tanssimisen terveyshyötyjä syntyy jo muutamassa minuutissa

Tanssi eri muodoissaan on monille rakas harrastus, jonka parissa vierehtää helposti pitkiäkin aikoja. Tanssiminen tuottaa yllättävän merkittäviä terveyshyötyjä kuitenkin jo muutaman minuutin jaksoissa.

BBC:n artikkelissa tanssimisella kerrotaan olevan muun muassa seuraavia terveyshyötyjä:

Parantunut kunto. Tanssiminen on aerobista liikuntaa, joka voi toteuttamistavastaan riippuen muun muassa parantaa liikkuvuutta, nivelten terveyttä ja tasapainoa. Lisäksi se voi alentaa tiettyjen sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, puhkeamisriskiä ja hidastaa niiden etenemistä.

Kognitiiviset hyödyt. Tietyssä järjestyksessä toistuvien tanssiliikkeiden opetteleminen voi parantaa ajattelukykyä ja muistamista. Lisäksi tanssiminen voi piristää mielialaa, vähentää masennusta ja parantaa koettua elämänlaatua. Tanssiminen voi vähentää dementian riskiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Lisääntynyt luovuus. Tanssiminen voi auttaa ongelmanratkaisussa samaan tapaan kuin nukkuminen. Se voi auttaa uusien ideoiden kehittelyssä, itseilmaisussa ja ajattelemaan luovemmin.

Tutkimusten mukaan monet näistä terveyshyödyistä ovat koettavissa jo lyhytkestoisen, päivittäin toteutuneen tanssimisen seurauksena.

                                                Kuva: Unsplash / Jon Tyson

Mitä on integroiva älykkyys?

Lähes kaikki tuntevat todennäköisesti ainakin nimeltä Leonardo Da Vincin. Tämä italialainen renessanssiajan monilahjakkuus oli muun muassa taidemaalari, keksijä, muusikko, insinööri, arkkitehti ja tutkija. Hän sai aikansa ihanteiden mukaisesti monialaisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän koulutuksen ja pystyi siten toteuttamaan lahjakkuuttaan useilla eri osa-alueilla.

Juuri tästä integroivassa eli yhdistelevässä älykkyydessä on kyse: se on kykyä yhdistää eri alojen tietoja ja oivalluksia ja muodostaa niiden pohjalta uusia ideoita. Integoivasti älykkäät ihmiset osaavat yhdistellä näennäisesti toisiinsa liittymättömien alojen tietoja ja käyttää niitä hyväkseen ongelmanratkaisussa ja ideoinnissa.

Psychology Today -lehden artikkelissa Da Vincin rinnalle integroivasti älykkäinä henkilöinä mainitaan muun muassa Charles Darwin. Hän kehitti evoluutioteoriansa yhdistämällä luonnonhistoriallista osaamistaan taloustieteisiin.

Integroivan älykkyyyden kehittymisen edellytyksinä pidetään avoimuutta uusien asioiden kokeilua ja ideointia kohtaan. Myös epävarmuuden sietokyky ja kyky tarkastella samaa asiaa eri tieteenalojen näkökulmista edistävät yhdistelevän älykkyyden edellyttämän ajattelutavan kehittymistä.

Nykymaailmassa Leonardo Da Vincin ja Charles Darwinin kaltaiset monilahjakkuudet ovat harvinaisia. Integroivaa älykkyyttä pidetäänkin kaikkein harvinaisimpana älykkyyden osa-alueena. Syynä on muun muassa korkeakoulutuksen erikoistuminen yhä suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Esimerkiksi lääkäriksi tai insinööriksi opiskelevat eivät juurikaan valitse sivuaineekseen vaikkapa filosofiaa tai historiaa, vaan läheisemmin ydinosaamiseensa liittyviä vaihtoehtoja.

                                        Kuva: Unsplash / Steve A Johnson

Tehtävien palastelu voi auttaa saavuttamaan enemmän

Siunattuja ovat ne, jotka voivat viettää esimerkiksi rakkaan harrastuksensa tai muun mieluisan tekemisen parissa pitkiä aikoja kerrallaan ja päästä sitä tehdessään jopa flow-tilaan. Meille muille harrastusten, liikunnan tai muun tehtävän pitkäkestoiseen suorittamiseen voi olla hankalaa löytää aikaa. Silloin tehtävien palastelusta voi olla merkittävää hyötyä.

Guardianin artikkelin mukaan tehtävien jakaminen lyhyisiin, jopa vain muutaman minuutin pätkiin, voi auttaa samaan enemmän aikaan. Samalla edistyksen havaitseminen lisää motivaatiota jatkaa tehtävän parissa seuraavan tilaisuuden tullen.

Esimerkiksi liikunnan harrastamiselle on olemassa viralliset suositukset. Monille näiden tavoitteiden noudattaminen voi olla kiireisen arjen keskellä vaativaa, mikä voi saada heidät ajattelemaan, ettei liikuntaa kannata harrastaa lainkaan. Kuitenkin lyhyetkin liikuntahetket tukevat fyysistä ja henkistä terveyttä. Tällaiset lyhyet pätkät voivat olla jopa yhtä hyödyllisiä kuin pitemmät mutta harvemmin toteutuneet liikuntatuokiot.

Toinen käytännön esimerkki on siivous. Monille siivouspäivä voi tuntua jo ajatuksena vastenmieliseltä, mutta pienempiin osa-alueisiin ja pitkin viikkoa palasteltuna tämä tehtävä tulee valmiiksi muun arjen ohessa. Samalla aivot saavat kokea mielihyvän tunteita useammin kunkin valmistuneen pienemmän tehtävän myötä.

Luovassa työssä saman asian pariin palaaminen lyhyiksi hetkiksi voi tuottaa tehokkaamman lopputuloksen kuin pitkä puurtaminen jumiutuneiden ajatusten parissa. Oppimisessakin taukojen pitämisestä on tunnetusti hyötyä parantuneiden tulosten muodossa.

                                                    Kuva: Unsplash / Shoeb Khatib

Miten tekoäly voi auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita?

Yliopisto-opiskelijat kohtaavat monenlaisia kirjoittamattomia käytäntöjä ja sääntöjä, joiden parissa heidän on opittava luovimaan voidakseen pärjätä opinnoissaan. Heidän on muun muassa osattava viestiä kirjallisesti ja suullisesti tietyllä tavalla sekä opettajien että muiden oppilaiden kanssa, hallittava muuttuvia aikatauluja ja osallistuttava ryhmäkeskusteluihin ja -töihin. Nämä vaatimukset ovat peruspiirteissään samat opiskellusta aineesta ja oppilaitoksesta riippumatta.

Neuroepätyypillisten opiskelijoiden tarpeet on tähän saakka otettu huomioon muun muassa järjestämällä heille enemmän aikaa kokeissa vastaamiseen ja muokkaamalla koeympäristöjä muilla tavoin vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Joissakin tapauksissa he ovat myös voineet saada apua muistiinpanojen kirjoittamiseen. 

Nature-tiedelehden artikkelissa käydään läpi tätä aihetta ja tapoja, joilla tekoälypohjaiset työkalut voivat auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita hallitsemaan yliopistomaailmaan ja opintoihin liittyviä kirjoittamattomia odotuksia ja sääntöjä. Siinä missä useimmat opiskelijat omaksuvat nämä käytännöt vaikkapa tarkkailemalla muita opiskelijoita tai epämuodollisen palautteen kautta, neuroepätyypillisille opiskelijoille tällaisten vihjeiden huomaaminen voi olla hankalaa.

Tekoälytyökalut voivat auttaa kaikenlaisia opiskelijoita muun muassa luonnostelemaan sähköpostiviestejä halutulla äänensävyllä sekä koostamaan raportteja ja muita tutkimusasiakirjoja. Näiden yleisten piirteiden ohella tekoäly voi auttaa pilkkomaan tehtävät konkreettisiksi työvaiheiksi aikatauluineen ja määrittämällä kunkin osallistujan vastuualueet. 

Yleisesti ottaen tekoälyn tarjoama projektien hallinnan tuki voi osoittautua korvaamattomaksi avuksi erityisesti opiskelijoille, joille nämä taidot eivät ole kehittyneet luonnollisesti opintojen kuluessa.

Kuva: Unsplash / Martin Adams

Taideharrastus voi hidastaa biologista ikääntymistä

Taiteellisen harrastuneisuuden on osoitettu voivan hidastaa biologista ikääntymistä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan vähintään kerran viikossa taiteellista tai kulttuuritoimintaa harrastavien henkilöiden biologinen ikääntyminen voi hidastua jopa 4 prosenttia ja kuukausittain harrastavien 3 prosenttia. Ero taidetta tai kulttuuria harrastamattomiin henkilöihin on niin merkittävä, että sitä voi verrata tupakoivien ja tupakoimattomien henkilöiden väliseen eroon ikääntymisessä.

Taiteelliseen harrastuneisuuteen lasketaan mukaan niin itse tekeminen, kuten maalaaminen, laulaminen, tanssiminen tai askartelu, kuin esimerkiksi taidenäyttelyissä, kirjastoissa tai museoissa käyminen. 

Taiteen merkitystä ei ole aiemmin osoitettu biologisella tasolla. Nyt sen on siis osoitettu olevan terveydelle ja ikääntymisen kannalta suotuisaa pitkälti liikunnan tapaan. Taiteen ja kulttuurin myönteiset terveysvaikutukset perustuvat esimerkiksi siihen, että ne voivat vähentää stressiä, alentaa elimistön tulehdusta sekä vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

                                            Kuva: Unsplash / Steve A Johnson

Leikkiminen edistää aikuistenkin mielenterveyttä

Perinteisen sanonnan mukaan leikki on lapsen työtä. Leikkiminen yhdistetäänkin usein erityisesti lapsuuteen ja nuoruuteen. Lapsille leikki on sosiaalisen kehittymisen kannalta suorastaan välttämätöntä: vähäinen mahdollisuus leikkimiseen lapsuuden aikana yhdistetään joissakin tutkimuksissa muun muassa antisosiaalisuuteen ja rikolliseen taipumukseen nuoruudessa ja aikuisiällä.

The Conversionin artikkelin mukaan leikkiminen voi kuitenkin olla useissa tapauksissa hyödyllistä myös aikuisille. Aikuisillakin on tapana leikkiä, joskin eri tavalla kuin lapsilla. Leikkimisenä voidaan pitää kaikkea tekemistä, jonka henkilö tekee omasta halustaan. Sen tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä ja tuntua hyvältä. Leikkimisen kautta aikuiset saavat myös mahdollisuuden kokeilla uusia asioita joutumatta pelkäämään epäonnistumisen tuottamaa epävarmuuden tunnetta.

Artikkelin mukaan leikkiminen on hyväksi myös aikuisille, sillä sen tuottamat positiiviset tunteet edistävät oppimista ja suhtautumaan asioihin avomielisemmin. Tämä voi edistää osallistumista uudenlaisiin aktiviteetteihin ja rakentamaan sosiaalisia suhteita. Samalla se vähentää stressiä ja auttaa rentoutumaan.

Kuva: Unsplash / Jonny Gios

Onko autismi aina tarpeen diagnosoida?

Toisinaan kuulee puhuttavan siitä, että elämme nykyään ylidiagnosoinnin aikakautta. Tietoisuus autismista lisääntyy, mutta samalla tutkimuksiin hakeutuu yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole neurokirjoon liittyvää oirekuvaa. Toisaalta tytöt ja naiset jäävät poikia ja miehiä useammin tutkimusten ulkopuolelle. Normaaliin arkeen liittyvät vastoinkäymiset saatetaan medikalisoida. Herääkin kysymys, mitä diagnosoinnilla halutaan saavuttaa ja onko siitä kaikissa tapauksissa todellista hyötyä.

Asiaa käsitellään kattavasti Suomen Kuvalehden artikkelissa, jossa pohditaan, onko autismi aina tarpeen diagnosoida. Irrallisten diagnoosien sijaan toimivampi ratkaisu voisikin olla transdiagnosointi eli mielenterveyden ja ihmismielen ongelmien ja moninaisuuden ratkaisukeskeinen tutkiminen. Näin ongelmallisiin tilanteisiin on mahdollista kehittää konkreettisia ja käytännöllisiä ratkaisuja. 

On myös tärkeää levittää tietoa neuromoninaisuudesta, jolloin siihen liittyviä vaikeuksia ei pidettäisi irrallisena ilmiönä ja käytännön apua voisi saada ilman muodollista diagnoosiakin. Esimerkiksi koulujen huolella mietityt luokkahuonejärjestelyt voivat edistää myös neurotyypillisten oppilaiden oppimista ja viihtymistä.

Kuva: Unsplash / Nigel Hoare

6–8 tunnin yöunet suotuisimpia biologisen ikääntymisen kannalta

Nyt se on tutkittu: Nature-tiedelehden uunituoreen artikkelin mukaan biologisen ikääntymisen kannalta ihanteellisin yöunien pituus on 6–8 tuntia. Tätä lyhyempi tai pitempi uni saattaa nopeuttaa ikääntymistä. Tutkimustulos on saatu tutkimalla puolta miljoonaa aikuista henkilöä unen pituuden ja ikääntymisen merkkien osalta.

Kaikkien tutkimusten tapaan tähänkin tulokseen kannattaa suhtautua varauksellisesti. Keskimääräinen ihanteellinen yöunien pituus ei ole kaikille optimaalisin vaihtoehto, ja toisaalta tutkimuksen mukainen ihanteellisen yöunen pituuden noudattaminen ei suoraan takaa parempaa terveyttä tai pitempää elinikää.

Uni vaikuttaa kuitenkin kehon kaikkiin elimiin, joista kukin ikääntyy omassa tahdissaan. Ihanteellisen yöunen pituuden noudattaminen voi tutkimuksen mukaan kaventaa biologisen ja kronologisen iän välistä eroa. Elinten ikääntymisen hidastuminen voi puolestaan alentaa niihin liittyvien sairauksien puhkeamisen tai etenemisen riskiä.

                                                Kuva: Unsplash / Andrew Gloor

Mitä on aivomätä ja miten sitä voi ehkäistä?

Oxfordin sanakirjan vuoden 2024 sanaksi valittu brain rot eli aivomätä on todellinen ja jo pitkään tunnettu ilmiö. Sillä viitataan henkilön henkisen tai älyllisen tilan heikkenemiseen heikkolaatuisen sisällön, nykyään erityisesti verkkosisällön, liiallisen kuluttamisen seurauksena. Konkreettisena esimerkkinä voidaan pitää kohtuuttoman pitkää ajankäyttöä sosiaalisen median parissa.

Nykyään tällaisia viihdemahdollisuuksia ja kriittistä ajattelukykyä mahdollisesti heikentäviä toimintoja on tarjolla niin runsaasti ja kaikkialla, että niiltä välttyäkseen joutuu suojautumaan tietoisesti. Guardian-lehdessä julkaistiin muutama viikko sitten asiaa käsittelevä artikkeli, jossa asiantuntijat tarjoavat konkreettisia vinkkejä aivomädän ehkäisemiseen. Niistä on hyötyä kaikille aivojensa terveydestä kiinnostuneille. 

Tässä artikkelin konkreettisia vinkkejä:

1. Aivojen haastaminen vaativien tehtävien avulla. Esimerkeiksi sopivat hankalat ristisana- tai sudoku-tehtävät. Aivoja on hyvä totuttaa tekemään töitä ratkaisujen löytämiseksi.

2. Tekoälyn käyttö vain vaativimpiin tehtäviin. Viittaa edelliseen kohtaan. Aivoille kannattaa antaa mahdollisuus työstää ratkaisuja ensin itse, mikä edistää oppimista.

3. Monipuolinen liikunta. Lähes kaikenlainen fyysinen aktiivisuus voi parantaa mielialaa, oppimista ja muistamista. 

4. Riittävä uni. Erityisesti syvän unen vaiheet puhdistavat aivoja ja ovat välttämättömiä aivojen optimaalisen toiminnan kannalta. 

5. Ruutuajan rajoittaminen. Tämä onnistuu parhaiten, kun tauko koetaan palkinnoksi eikä rangaistukseksi. Ruuduttoman ajan voi käyttää esimerkiksi fyysisen kirjan lukemiseen, maalaamiseen, puutarhanhoitoon tai muuhun itselle mieluisaan tekemiseen.

6. Tarpeettomien ilmoitusten poistaminen käytöstä. Puhelimen ilmoitukset herpaannuttavat helposti huomion, mikä vaikeuttaa käsillä olevaan tehtävään keskittymistä. Aivot vaativat aikaa palatakseen nykyisen tehtävän pariin, joten erityisesti tärkeimpien töiden aikana niille kannattaa varmistaa keskeytyksetön keskittymismahdollisuus.

7. Tiedosta stressiä aiheuttavat tekijät. Stressiä ja ahdistusta aiheuttavien asioiden nimeäminen auttaa suhtautumaan niihin rationaalisemmin ja löytämään niihin konkreettisia ratkaisuja sen sijaan, että ahdistus purkautuisi päämäärättömänä sosiaalisen median selailuna.

                                        Kuva: Unsplash / Erik Mclean

Autismin kirjolla olevan kirjailija Woody Brownin haastattelu

Guardian-lehdessä julkaistiin hiljattain esikoiskirjailija Woody Brownin haastattelu. Brown on 28-vuotias, ekolaliaa lukuun ottamatta mykkä, autismin kirjolla ja elää Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Haastattelun mukaan lääketieteen asiantuntijat ja opettajat pitivät häntä lapsesta alkaen älyllisesti toivottomana tapauksena. Arvioon ja kohteluun ei vaikuttanut edes se, että Brown osasi kirjoittaa jo alaluokilla monimutkaisiakin sanoja äitinsä kannustamana. Brown alkoi saada tukiopetusta 12-vuotiaana. Tämä oli hänelle käänteentekevä muutos ja toi kovasti kaivattua tuottavuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. 

Brown halusi kirjailijaksi voidakseen tavoittaa neurotyypillisiä ihmisiä ja kertoa heille, miten mahtavia ihmisiä autismin kirjolla olevat voivat olla. Lukeminen on Brownille rakas harrastus; hän pitää erityisesti Murakamin tuotannosta. Lisäksi monien autismin kirjolla olevien tapaan myös Brown pitää junista. Hän kuvaa myös omaa mielenmaailmaansa osuvasti junavertauksen kautta:

My mind feels like there are thousands of train lines all running at once, and there are trains on all of them. But they’re not on flat ground, they’re all in 3D. In the universe above me there are all these trains on their tracks just floating around and I’m on all the trains all the time.

Brownin esikoisteos Upward Bound kertoo autismin kirjolla oleville tarkoitetun hoivakodin arjesta. Teoksen henkilöt kuvastavat osuvasti autismin kirjoon eri tavoin suhtautuvia henkilöitä, ja Brown kuvaa Walteria alter egonaan. Teos julkaistiin 2. huhtikuuta 2026 ja on saanut erinomaisia arvosteluja. Brown kirjoittaa nyt toista teostaan.

Brown osallistui haastatteluun kirjoittamiseen käytettävän työkalun avulla. Hän kommentoi mykkyyttään seuraavasti:

My disorder is just that. A disability that says nothing about who I really am. Some people have more strikes against them than others, but we all have things to overcome. Is being non-speaking worse than a child’s fate in Gaza or an immigrant’s destiny on the streets of Minneapolis? How dare I complain from my comfortable home? Perspective is everything.

Brown oli ensimmäinen mykkä ja autismin kirjolla oleva Kalifornian yliopistosta (UCLA) valmistunut opiskelija.

                                        Kuva: Unsplash/Campbell

Autismitietoisuuden viikon teemana myötätuntokuilu

Autismiliitto on julkaissut verkkosivustollaan tietoja tämän vuoden autismitietoisuuden viikon teemasta, joka on myötätuntokuilu. Teema perustuu autistisen autismitutkijan Damian Miltonin esittämään teoriaan, jonka mukaan viestinnän haasteet autististen ja neurotyypillisten henkilöiden välillä ovat vastavuoroisia kahden eri maailman kohdatessa. Kommunikaatio-ongelmat ovat siis molemminpuolisia. Teemaviikon myötä tarkoituksena on edistää siltojen rakentamista muurien sijaan. 

Autismitietoisuuden viikkoa vietetään ensi viikolla eli 30.3.–5.4.2026. Kansainvälistä autismitietoisuuden päivää vietetään myös ensi viikolla eli 2.4.

                                            Kuva: Unsplash / Ben Wicks

Aivoja helliviä harrastuksia

Aivotutkija Minna Huotilainen on päässyt blogissani esille jo aiemmin pääasiassa Aivosäätiön webinaarien myötä. Huomasin jokin aika sitten, että Huotilainen on ollut esillä myös Kotiliedessä artikkelissa, jossa hän käy läpi aivoille suotuisia harrastuksia. Näitä harrastuksia yhdistää hänen mukaansa muun muassa vapaaehtoisuus, itsensä toteuttaminen, palautuminen ja uuden oppiminen. 

Minun suosimani harrastukset – lukeminen, palapelien kokoaminen ja käsitöiden tekeminen – ovat tällaisia harrastuksia. Huotilaisen luetteloon on kuitenkin päässyt myös muita varteenotettavia vaihtoehtoja:

1. Aktiivinen musisointi, kuten soittaminen, laulaminen ja tanssiminen. Ne voivat parantaa mielialaa ja elämänlaatua. Muisti- ja motoristen sairauksien yhteydessä musiikki voi parantaa muistamista ja motorista suorituskykyä.

2. Päiväunet. Ei varsinainen harrastus, mutta hyvä käytäntö, joka edistää erityisesti luovan työn tekoa ja ongelmanratkaisukykyä. On olennaisen tärkeää, ettei torkkuja oteta liian myöhään päivästä. Ihanteellinen pituus on noin varttitunti.

3. Käytännölliset ongelmanratkaisutehtävät. Esimerkeiksi sopivat vaikkapa polkupyörän korjaaminen tai suksien huolto. Ne kehittävät kolmiulotteista ymmärrystä ja ongelmanratkaisutaitoa. Konkreettisen tekemisen parissa myös abstraktimpiin ongelmiin voi löytyä ratkaisuja.

4. Marttailu eli turvallinen uusien asioiden oppiminen. Tähän kategoriaan kuuluvat vaikkapa edellä mainitut käsityöt, mutta myös muunlainen omaehtoinen oppiminen. Epäonnistuminen kehittää aivoja, ja turvalliseen ympäristöön ei liity itsensä nolaamisen riskiä.

                                        Kuva: Unsplash / Monika Bienert

Autismi ja ikääntyminen on vähän tutkittu teema

Nature-tiedelehdessä käydään jälleen läpi mielenkiintoista teemaa: autismin ja ikääntymisen välistä suhdetta. Autismitutkimus tunnutaan liittävän kovin luonnollisesti lapsiin ja varhaisnuoriin. Sen sijaan ikääntyneitä autismin kirjolla eläviä ei ole tutkittu juuri lainkaan, vaikka heidänkin määränsä on kasvanut nopeasti lisääntyneen diagnosoinnin myötä. Kuitenkin vielä nykyäänkin arvioiden mukaan hyvin pieni osa yli 50-vuotiaista autismin kirjolla elävistä on virallisesti diagnosoitu, mikä vaikeuttaa vanhempien ikäryhmien tutkimista.

Tutkijat ovat havainneet, että autismin kirjolla elävät henkilöt voivat olla taipuvaisempia sairastumaan tiettyihin sairauksiin, kuten Parkinsonin tautiin ja sydänsairauksiin, ja saada voimakkaampia oireita vaihdevuosien aikana. Toisaalta aivojen kuvantamistutkimuksissa autismin kirjolla elävien tietyissä hermoverkoissa voi ilmetä ikääntymiseen liittyviä muutoksia neurotyypillisiä hitaammin. Autismin ei ole todettu nopeuttavan ikääntymistä, vaikkakin yksilölliset erot voivat olla merkittäviä.

                                            Kuva: Unsplash / Nguyen Mazic 

Kahvi ja tee voivat hidastaa dementian kehittymistä

Hyviä uutisia kahvin ja teen ystäville: laajasta tutkittavien ryhmästä koostuneen ja noin neljäkymmentä vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan kahvin tai teen päivittäinen nauttiminen voi hillitä dementian kehittymistä. Tähän myönteiseen trendiin riittää kahdesta kolmeen kahvikupillista päivässä tai yhdestä kahteen teekupillista. Lisäkupillisista ei aiheudu suurempaa hyötyä.

Tutkimuksen mukaan tällainen kohtuullinen kahvin tai teen päivittäinen nauttiminen alentaa dementian riskiä noin 18 % (kahvi) tai 14 % (tee). Syynä pidetään näiden juomien bioaktiivisia aineita, kuten polyfenoleja ja kofeiinia. Kofeiinittomalla kahvilla ja teellä ei havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Tutkimuksesta uutisoitiin Nature-tiedelehdessä ja Helsingin Sanomien Tiede-palstalla.

                                                    Kuva: Unsplash / Sergey N