Lapsinerous on harvinainen ja kiehtova ilmiö. Silloin tällöin voi lukea henkilöistä, jotka ovat jo lapsuudestaan lähtien poikkeuksellisen lahjakkaita esimerkiksi piirtämisessä, musiikki-instrumentin soittamisessa, shakin pelaamisessa tai luonnontieteissä. Kuuluisia lapsineroja ovat olleet muun muassa Wolfgang Amadeus Mozart, Pablo Picasso ja Karl Friedrich Gauss.
Lapsi voi osoittaa nerouden piirteitä olematta autismin kirjolla. Monissa tapauksissa autismin ja lapsinerouden välillä on kuitenkin havaittu olevan yhteys.
Savantismilla tarkoitetaan henkilön poikkeuksellista kyvykkyyttä tietyllä osa-alueella samalla kun hänellä on jokin toimintarajoite vai vamma. Henkilö voi olla vaikkapa erittäin taitava taiteilija, mutta ei välttämättä osaa solmia kengännauhoja tai huolehtia hygieniastaan. Savantismi kuuluu autismin kirjoon. Lapsinerous, ja nerous ylipäätään, ei lähtökohtaisesti tarkoita savantismia, vaikka joissakin tapauksissa se pitääkin paikkansa.
On myös hyvä muistaa, että kaikki autistit eivät ole poikkeuksellisen lahjakkaita, ja elämä autistina tai autistin läheisenä voi olla erittäin vaativaa. Toisaalta autismiin liitetään yleisesti erinomainen muisti, yksityiskohtiin keskittyminen ja selkeät, pysyvät kiinnostuksen kohteet. Nämä ovat myös lapsineroille tyypillisiä piirteitä.
Tutkimuksen mukaan lapsineroilla on myös useissa tapauksissa vähintään yksi autistinen sukulainen. Tämä voi viitata autistien ja lapsinerojen jakamaan mutaatioon tai kromosomiin, jota muilla sukulaisilla ei ole. Tämä yhdistää lapsinerouden autismiin jälleen yhdellä tavalla.
