Kuivakkaan asiallinen

Ultracrepidarian, n.

giving opinions on matters beyond one's knowledge

- Oxford English Dictionary

Suomeksi tämän termin voisi kuvailla mielipiteiden esittämiseksi asioista, joista ei ole riittävästi tietoa.

Tämä on ajatuksia herättävä termi, sillä pyrin aina kommunikoimaan tosiasioiden pohjalta. Suhtaudun siis mielipiteiden "mielivaltaiseen" esittämiseen melko varauksellisesti. Jos minulla ei ole tietoa kyseisestä asiasta, vastaaminen on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta. Näiden tietojen tulee olla mieluiten puolueettomia, peräisin useista luotettavista lähteistä ja perustua tosiasioihin. Tämä aiheuttaa useinkin sen, että kommentointiin menee aikaa, mikä voi olla rasittavaa vastapuolelle. Poikkeuksena ovat tietenkin aiheet, joista minulla on jo valmiiksi tarpeeksi ennakkotietoja. Näoä aiheita on onneksi jossakin määrin. Small talk ei ole tosiaan minun heiniäni, sillä se edellytäisi kepeää keskustelua usein melko pinnallisista aiheista, jotka taas eivät ole yleensä kovin kiinnostavia ja siten keskustelemisen arvoisia.

Tämän tyyppistä – minun tyyppistäni – henkilöä voi kuvailla parhaiten kuivakkaan asialliseksi. Ainakin sellaisen kuvan ulkopuoliset voivat helposti saada, Valitettavasti tämä on johtanut kerran jos toisenkin tunnelman lässähtämiseen puolituttujen tai tauntemattomien seurassa, sillä en yksinkertaisesti ole kovin motivoitunut small talkista. Onneksi minut hyvin tuntevat eivät sellaista vaadikaan, ja heistä on ollut apua lukemattomissa tilanteissa.

Asiallisuudesta on tietenkin myös apua ja hyötyä, varsinkin virallisemmissa tilanteissa ja asiayhteyksissä.  Se on auttanut minua esimerkiksi omaksumaan uutta tietoa ja viestimään siitä täsmällisesti. Osaan kirjoittaa viranomais- ja muissa virallisissa yhteyksissä asian vaatimalla tavalla (nimenomaan kirjoittamaan – tarvittaessa toki myös puhumaan, mutta kirjoittaminen on minulle luonnollisempi tapa kommunikoida). Minuun myös suhtaudutaan useimmiten asiallisesti, ja kertomaani pidetään usein uskottavana ja luotettavana.

                                                        Kuva: Unsplash/Lena Polishko

Pieni kapinallinen

 Ajan kulumisessa on se hyvä puoli, että se tuo usein mukanaan rohkeutta seurata omaa sydäntään. Rohkeutta olla välittämättä niin paljon muiden mielipiteistä. Yksinkertaisesti rohkeutta olla oma itsensä.

Useiden ihmisten kuulee kehittyneen tämän mukaisesti. Viimeistäänkin jokin merkittävä – ja usein äkillinen – elämäntapahtuma on toiminut lähtölaukauksena sille, että ymmärtää oman kuolevaisuutensa ja sen, ettei kukaan tiedä, kuinka paljon aikaa meistä kullakin on jäljellä. Se saa tarttumaan hetkeen ja siirtymään vahvemmin oman elämän ohjaksiin.

                                                        Kuva: Pexels.com

Minun kohdallani oman tien seuraaminen on ollut melko vahvasti mukana jo lapsuudesta alkaen. En ole useinkaan välittänyt siitä, mitä muut ajattelevat. Alakoulussa tämä ilmeni esimerkiksi siten, että ystävystyin muutamien kiusattujen tyttöjen kanssa. Minulle tärkeintä oli se, että heidän ajatusmaailmansa oli samanlainen kuin minun. Luokkaretkelle otin mieluiten mukaan Tieteen Kuvalehtiä ja luin niitä illalla Ruotsinlaivan hytissä, sillä disco ei houkutellut.  Myöhemmin valitsin opiskelupaikan omien mielenkiinnon kohteideni mukaan, en sen perusteella, minne muut hakivat opiskelemaan. Minulle oli ylipäätään tärkeää menestyä opinnoissa, vaikkei se ollutkaan avain suosioon muiden luokkakavereiden keskuudessa. En ole hakenut sosiaalista hyväksyntää, sillä se ei ollut minulle merkitysellistä. Ja lopulta palasin myös islamiin, koska se tuntui henkilökohtaisesti oikealta valinnalta. En ole katunut valintojani.

Havahduin näihin ajatuksiin vähitellen saadessani silloin tällöin kommentteja siitä, miksen voi tehdä samanlaisia asioita kuin muut ikäiseni naiset. Miksen voi laittaa bullet journalini kanteen vaikkapa kukkien kuvia keltasipulin sijaan? Miksi halusin avaruudenharmaan puhelimen ruusukultaisen sijaan? Tai keltaisen lompakon, kun tarjolla olisi ollut myös naisellisen vanhanroosan värinen? Miksen voi tehdä asioita, joita naisten odotetaan tekevän ja missä heidän tulisi olla hyviä?

Minulle on tuntunut vieraalta ajatukselta seurata lauman mukana. Sitä voisi kai kutsua jonkinlaiseksi kapinallisuudeksi, vaikka en ajatellutkaan sitä sillä termillä valintoja tehdessäni. Minulle se oli silloin täysin normaalia, ja on edelleenkin. En esimerkiksi voisi kuvitella harrastavani jotakin asiaa vain sen vuoksi, että muut tekevät niin. Tai sisustavani kotini tietyllä tavalla, koska niin kuuluu tehdä. Olen kokenut tämän voimavarakseni, joka minulla on ollut onnekseni käytettävissäni jo nuoresta alkaen. 

Homebody

                            Kuva: Stocksnap.io

Löysin termin homebody lukiessani Daniel Tammetin kirjaa Born on a Blue Day. Kirja kertoo savant-oireyhtymän kanssa elävästä isobritannialaisesta miehestä omaelämäkerrallisessa muodossa. Kirjoitan teoksesta mahdollisesti jossakin vaiheessa erillisen arvion, sillä siinä on paljon kiinnostavia elementtejä. Tässä postauksessa haluan kuitenkin käsitellä hieman homebody-termiä.

Homebody, n. 

A person who likes spending time at home rather than going out with friends or travelling to different places.

- Cambridge Dictionary

Tämä englanninkielinen sana sopii varmasti kuvaamaan monia introverttejä, merkittävässä määrin myös minua. Suomeksi tämä termi voisi olla vaikkapa kotihiiri. 

Minulla ei ole mitään matkustamista vastaan, kunhan liikkeellä ei tarvitse olla koko ajan ja seura on sellaista, jonka kanssa tulee toimeen. Matkustaminen yksin on myös jossakin määrin tuttua ja mieluista. Pidän uusiin paikkoihin tutustumisesta ja niiden tuomista uusista virikkeistä. Erityisesti eri paikkoihin tutustuminen kävellen, museot, puistot, aukiot ja arkkitehtonisesti puhuttelevat kohteet houkuttelevat liikkeelle. Monesti sen jälkeen kylläkin kaipaa omaa rauhaa kotona. Onneksi myös perheenjäseneni ymmärtävät sen, missä puitteissa matkustaminen ei muutu liian kuluttavaksi ketään kohtaan. Ja loppujen lopuksi oma koti on todella kullan kallis – se pätee hyvin tässäkin yhteydessä.

Tervetuloa Ajatusten aallokko -blogin pariin

Tämän ensimmäisen blogipostauksen tarkoituksena on valottaa hieman tämän blogin tarkoitusta ja syitä, joista se sai alkunsa.

Olen saanut silloin tällöin elämäni varrella kuulla olevani erilainen. Jokainenhan meistä on erilainen, mikä on vain rikkautta. Minun osaltani erilaisuus on ilmennyt siten, että en ole ollut kaikilta osin kiinnostunut samoista asioista ikätovereideni tai minun sukupuoltani olevien henkilöiden kanssa. En ole kokenut sitä kielteisenä asiana, mutta toisinaan kommentit "outoudestani" ovat saaneet minut ajattelemaan, että kuulun jollakin tapaa vähemmistöön. Asiat, joita pidän normaaleina, eivät välttämättä ole sellaisia muille.

                                    Kuva: Pixabay

Koen Aspergerin oireyhtymää koskevat asiat itselleni läheisiksi, ja siksi aion pyrkiä tässä blogissa käsittelemään niitä eri näkökulmista käsin. Yhtenä osa-alueena savant-oireyhtymä kuuluu kiinnostuksenkohteisiini. Toivon voivani vahvistaa tietoisuutta siitä, että meistä jokainen sijaitsee jossakin kohdassa neurotyypillisten ja Aspergerin oireyhtymän (autismin kirjon osa-alue) kanssa eläviä yhdistävällä asteikolla. Ääripäiden väliin mahtuu lukematon määrä erilaisia variaatioita.

Olen kiinnostunut myös monenlaisista muista ilmiöistä, kuten aivotutkimuksesta, älykkyyden tutkimisesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta, kielellisistä ilmiöistä, muista maista ja kulttuureista ja arkkitehtuurista – vain muutamia mainitakseni. Näitäkin aiheita, muiden ohella, saatan käsitellä tässä blogissa sen mukaan, mitä kiinnostavaa kirjoitettavaa tai postattavaa nousee esille.

Nähtäväksi jää, missä määrin blogi tulee muodostumaan yllä kuvattujen suuntaviivojen ja aihealueiden mukaiseksi. Olen tietoisesti pyrkinyt jättämään ne avoimiksi, jotta sisältö voi kehittyä omalla painollaan sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu mielekkäimmältä.

Kirjoitan pääosin itselleni voidakseni saada paremman muistijäljen asioista, joihin olen saanut tutustua. Olen kuitenkin iloinen, jos julkaisemastani sisällöstä on apua ja iloa myös muille. Tervetuloa mukaan!