Leikkiminen edistää aikuistenkin mielenterveyttä

Perinteisen sanonnan mukaan leikki on lapsen työtä. Leikkiminen yhdistetäänkin usein erityisesti lapsuuteen ja nuoruuteen. Lapsille leikki on sosiaalisen kehittymisen kannalta suorastaan välttämätöntä: vähäinen mahdollisuus leikkimiseen lapsuuden aikana yhdistetään joissakin tutkimuksissa muun muassa antisosiaalisuuteen ja rikolliseen taipumukseen nuoruudessa ja aikuisiällä.

The Conversionin artikkelin mukaan leikkiminen voi kuitenkin olla useissa tapauksissa hyödyllistä myös aikuisille. Aikuisillakin on tapana leikkiä, joskin eri tavalla kuin lapsilla. Leikkimisenä voidaan pitää kaikkea tekemistä, jonka henkilö tekee omasta halustaan. Sen tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä ja tuntua hyvältä. Leikkimisen kautta aikuiset saavat myös mahdollisuuden kokeilla uusia asioita joutumatta pelkäämään epäonnistumisen tuottamaa epävarmuuden tunnetta.

Artikkelin mukaan leikkiminen on hyväksi myös aikuisille, sillä sen tuottamat positiiviset tunteet edistävät oppimista ja suhtautumaan asioihin avomielisemmin. Tämä voi edistää osallistumista uudenlaisiin aktiviteetteihin ja rakentamaan sosiaalisia suhteita. Samalla se vähentää stressiä ja auttaa rentoutumaan.

Kuva: Unsplash / Jonny Gios

Onko autismi aina tarpeen diagnosoida?

Toisinaan kuulee puhuttavan siitä, että elämme nykyään ylidiagnosoinnin aikakautta. Tietoisuus autismista lisääntyy, mutta samalla tutkimuksiin hakeutuu yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole neurokirjoon liittyvää oirekuvaa. Toisaalta tytöt ja naiset jäävät poikia ja miehiä useammin tutkimusten ulkopuolelle. Normaaliin arkeen liittyvät vastoinkäymiset saatetaan medikalisoida. Herääkin kysymys, mitä diagnosoinnilla halutaan saavuttaa ja onko siitä kaikissa tapauksissa todellista hyötyä.

Asiaa käsitellään kattavasti Suomen Kuvalehden artikkelissa, jossa pohditaan, onko autismi aina tarpeen diagnosoida. Irrallisten diagnoosien sijaan toimivampi ratkaisu voisikin olla transdiagnosointi eli mielenterveyden ja ihmismielen ongelmien ja moninaisuuden ratkaisukeskeinen tutkiminen. Näin ongelmallisiin tilanteisiin on mahdollista kehittää konkreettisia ja käytännöllisiä ratkaisuja. 

On myös tärkeää levittää tietoa neuromoninaisuudesta, jolloin siihen liittyviä vaikeuksia ei pidettäisi irrallisena ilmiönä ja käytännön apua voisi saada ilman muodollista diagnoosiakin. Esimerkiksi koulujen huolella mietityt luokkahuonejärjestelyt voivat edistää myös neurotyypillisten oppilaiden oppimista ja viihtymistä.

Kuva: Unsplash / Nigel Hoare

6–8 tunnin yöunet suotuisimpia biologisen ikääntymisen kannalta

Nyt se on tutkittu: Nature-tiedelehden uunituoreen artikkelin mukaan biologisen ikääntymisen kannalta ihanteellisin yöunien pituus on 6–8 tuntia. Tätä lyhyempi tai pitempi uni saattaa nopeuttaa ikääntymistä. Tutkimustulos on saatu tutkimalla puolta miljoonaa aikuista henkilöä unen pituuden ja ikääntymisen merkkien osalta.

Kaikkien tutkimusten tapaan tähänkin tulokseen kannattaa suhtautua varauksellisesti. Keskimääräinen ihanteellinen yöunien pituus ei ole kaikille optimaalisin vaihtoehto, ja toisaalta tutkimuksen mukainen ihanteellisen yöunen pituuden noudattaminen ei suoraan takaa parempaa terveyttä tai pitempää elinikää.

Uni vaikuttaa kuitenkin kehon kaikkiin elimiin, joista kukin ikääntyy omassa tahdissaan. Ihanteellisen yöunen pituuden noudattaminen voi tutkimuksen mukaan kaventaa biologisen ja kronologisen iän välistä eroa. Elinten ikääntymisen hidastuminen voi puolestaan alentaa niihin liittyvien sairauksien puhkeamisen tai etenemisen riskiä.

                                                Kuva: Unsplash / Andrew Gloor

Mitä on aivomätä ja miten sitä voi ehkäistä?

Oxfordin sanakirjan vuoden 2024 sanaksi valittu brain rot eli aivomätä on todellinen ja jo pitkään tunnettu ilmiö. Sillä viitataan henkilön henkisen tai älyllisen tilan heikkenemiseen heikkolaatuisen sisällön, nykyään erityisesti verkkosisällön, liiallisen kuluttamisen seurauksena. Konkreettisena esimerkkinä voidaan pitää kohtuuttoman pitkää ajankäyttöä sosiaalisen median parissa.

Nykyään tällaisia viihdemahdollisuuksia ja kriittistä ajattelukykyä mahdollisesti heikentäviä toimintoja on tarjolla niin runsaasti ja kaikkialla, että niiltä välttyäkseen joutuu suojautumaan tietoisesti. Guardian-lehdessä julkaistiin muutama viikko sitten asiaa käsittelevä artikkeli, jossa asiantuntijat tarjoavat konkreettisia vinkkejä aivomädän ehkäisemiseen. Niistä on hyötyä kaikille aivojensa terveydestä kiinnostuneille. 

Tässä artikkelin konkreettisia vinkkejä:

1. Aivojen haastaminen vaativien tehtävien avulla. Esimerkeiksi sopivat hankalat ristisana- tai sudoku-tehtävät. Aivoja on hyvä totuttaa tekemään töitä ratkaisujen löytämiseksi.

2. Tekoälyn käyttö vain vaativimpiin tehtäviin. Viittaa edelliseen kohtaan. Aivoille kannattaa antaa mahdollisuus työstää ratkaisuja ensin itse, mikä edistää oppimista.

3. Monipuolinen liikunta. Lähes kaikenlainen fyysinen aktiivisuus voi parantaa mielialaa, oppimista ja muistamista. 

4. Riittävä uni. Erityisesti syvän unen vaiheet puhdistavat aivoja ja ovat välttämättömiä aivojen optimaalisen toiminnan kannalta. 

5. Ruutuajan rajoittaminen. Tämä onnistuu parhaiten, kun tauko koetaan palkinnoksi eikä rangaistukseksi. Ruuduttoman ajan voi käyttää esimerkiksi fyysisen kirjan lukemiseen, maalaamiseen, puutarhanhoitoon tai muuhun itselle mieluisaan tekemiseen.

6. Tarpeettomien ilmoitusten poistaminen käytöstä. Puhelimen ilmoitukset herpaannuttavat helposti huomion, mikä vaikeuttaa käsillä olevaan tehtävään keskittymistä. Aivot vaativat aikaa palatakseen nykyisen tehtävän pariin, joten erityisesti tärkeimpien töiden aikana niille kannattaa varmistaa keskeytyksetön keskittymismahdollisuus.

7. Tiedosta stressiä aiheuttavat tekijät. Stressiä ja ahdistusta aiheuttavien asioiden nimeäminen auttaa suhtautumaan niihin rationaalisemmin ja löytämään niihin konkreettisia ratkaisuja sen sijaan, että ahdistus purkautuisi päämäärättömänä sosiaalisen median selailuna.

                                        Kuva: Unsplash / Erik Mclean