Tehtävien palastelu voi auttaa saavuttamaan enemmän

Siunattuja ovat ne, jotka voivat viettää esimerkiksi rakkaan harrastuksensa tai muun mieluisan tekemisen parissa pitkiä aikoja kerrallaan ja päästä sitä tehdessään jopa flow-tilaan. Meille muille harrastusten, liikunnan tai muun tehtävän pitkäkestoiseen suorittamiseen voi olla hankalaa löytää aikaa. Silloin tehtävien palastelusta voi olla merkittävää hyötyä.

Guardianin artikkelin mukaan tehtävien jakaminen lyhyisiin, jopa vain muutaman minuutin pätkiin, voi auttaa samaan enemmän aikaan. Samalla edistyksen havaitseminen lisää motivaatiota jatkaa tehtävän parissa seuraavan tilaisuuden tullen.

Esimerkiksi liikunnan harrastamiselle on olemassa viralliset suositukset. Monille näiden tavoitteiden noudattaminen voi olla kiireisen arjen keskellä vaativaa, mikä voi saada heidät ajattelemaan, ettei liikuntaa kannata harrastaa lainkaan. Kuitenkin lyhyetkin liikuntahetket tukevat fyysistä ja henkistä terveyttä. Tällaiset lyhyet pätkät voivat olla jopa yhtä hyödyllisiä kuin pitemmät mutta harvemmin toteutuneet liikuntatuokiot.

Toinen käytännön esimerkki on siivous. Monille siivouspäivä voi tuntua jo ajatuksena vastenmieliseltä, mutta pienempiin osa-alueisiin ja pitkin viikkoa palasteltuna tämä tehtävä tulee valmiiksi muun arjen ohessa. Samalla aivot saavat kokea mielihyvän tunteita useammin kunkin valmistuneen pienemmän tehtävän myötä.

Luovassa työssä saman asian pariin palaaminen lyhyiksi hetkiksi voi tuottaa tehokkaamman lopputuloksen kuin pitkä puurtaminen jumiutuneiden ajatusten parissa. Oppimisessakin taukojen pitämisestä on tunnetusti hyötyä parantuneiden tulosten muodossa.

                                                    Kuva: Unsplash / Shoeb Khatib

Miten tekoäly voi auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita?

Yliopisto-opiskelijat kohtaavat monenlaisia kirjoittamattomia käytäntöjä ja sääntöjä, joiden parissa heidän on opittava luovimaan voidakseen pärjätä opinnoissaan. Heidän on muun muassa osattava viestiä kirjallisesti ja suullisesti tietyllä tavalla sekä opettajien että muiden oppilaiden kanssa, hallittava muuttuvia aikatauluja ja osallistuttava ryhmäkeskusteluihin ja -töihin. Nämä vaatimukset ovat peruspiirteissään samat opiskellusta aineesta ja oppilaitoksesta riippumatta.

Neuroepätyypillisten opiskelijoiden tarpeet on tähän saakka otettu huomioon muun muassa järjestämällä heille enemmän aikaa kokeissa vastaamiseen ja muokkaamalla koeympäristöjä muilla tavoin vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Joissakin tapauksissa he ovat myös voineet saada apua muistiinpanojen kirjoittamiseen. 

Nature-tiedelehden artikkelissa käydään läpi tätä aihetta ja tapoja, joilla tekoälypohjaiset työkalut voivat auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita hallitsemaan yliopistomaailmaan ja opintoihin liittyviä kirjoittamattomia odotuksia ja sääntöjä. Siinä missä useimmat opiskelijat omaksuvat nämä käytännöt vaikkapa tarkkailemalla muita opiskelijoita tai epämuodollisen palautteen kautta, neuroepätyypillisille opiskelijoille tällaisten vihjeiden huomaaminen voi olla hankalaa.

Tekoälytyökalut voivat auttaa kaikenlaisia opiskelijoita muun muassa luonnostelemaan sähköpostiviestejä halutulla äänensävyllä sekä koostamaan raportteja ja muita tutkimusasiakirjoja. Näiden yleisten piirteiden ohella tekoäly voi auttaa pilkkomaan tehtävät konkreettisiksi työvaiheiksi aikatauluineen ja määrittämällä kunkin osallistujan vastuualueet. 

Yleisesti ottaen tekoälyn tarjoama projektien hallinnan tuki voi osoittautua korvaamattomaksi avuksi erityisesti opiskelijoille, joille nämä taidot eivät ole kehittyneet luonnollisesti opintojen kuluessa.

Kuva: Unsplash / Martin Adams

Taideharrastus voi hidastaa biologista ikääntymistä

Taiteellisen harrastuneisuuden on osoitettu voivan hidastaa biologista ikääntymistä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan vähintään kerran viikossa taiteellista tai kulttuuritoimintaa harrastavien henkilöiden biologinen ikääntyminen voi hidastua jopa 4 prosenttia ja kuukausittain harrastavien 3 prosenttia. Ero taidetta tai kulttuuria harrastamattomiin henkilöihin on niin merkittävä, että sitä voi verrata tupakoivien ja tupakoimattomien henkilöiden väliseen eroon ikääntymisessä.

Taiteelliseen harrastuneisuuteen lasketaan mukaan niin itse tekeminen, kuten maalaaminen, laulaminen, tanssiminen tai askartelu, kuin esimerkiksi taidenäyttelyissä, kirjastoissa tai museoissa käyminen. 

Taiteen merkitystä ei ole aiemmin osoitettu biologisella tasolla. Nyt sen on siis osoitettu olevan terveydelle ja ikääntymisen kannalta suotuisaa pitkälti liikunnan tapaan. Taiteen ja kulttuurin myönteiset terveysvaikutukset perustuvat esimerkiksi siihen, että ne voivat vähentää stressiä, alentaa elimistön tulehdusta sekä vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

                                            Kuva: Unsplash / Steve A Johnson

Leikkiminen edistää aikuistenkin mielenterveyttä

Perinteisen sanonnan mukaan leikki on lapsen työtä. Leikkiminen yhdistetäänkin usein erityisesti lapsuuteen ja nuoruuteen. Lapsille leikki on sosiaalisen kehittymisen kannalta suorastaan välttämätöntä: vähäinen mahdollisuus leikkimiseen lapsuuden aikana yhdistetään joissakin tutkimuksissa muun muassa antisosiaalisuuteen ja rikolliseen taipumukseen nuoruudessa ja aikuisiällä.

The Conversionin artikkelin mukaan leikkiminen voi kuitenkin olla useissa tapauksissa hyödyllistä myös aikuisille. Aikuisillakin on tapana leikkiä, joskin eri tavalla kuin lapsilla. Leikkimisenä voidaan pitää kaikkea tekemistä, jonka henkilö tekee omasta halustaan. Sen tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä ja tuntua hyvältä. Leikkimisen kautta aikuiset saavat myös mahdollisuuden kokeilla uusia asioita joutumatta pelkäämään epäonnistumisen tuottamaa epävarmuuden tunnetta.

Artikkelin mukaan leikkiminen on hyväksi myös aikuisille, sillä sen tuottamat positiiviset tunteet edistävät oppimista ja suhtautumaan asioihin avomielisemmin. Tämä voi edistää osallistumista uudenlaisiin aktiviteetteihin ja rakentamaan sosiaalisia suhteita. Samalla se vähentää stressiä ja auttaa rentoutumaan.

Kuva: Unsplash / Jonny Gios