Luin hiljattain Camilla Läckbergin Kivenhakkaajan, jota pidetään tämän kirjailijan läpimurtoteoksena. Sen suomennettu versio olisi mielestäni kaivannut kielellistä sujuvoittamista, mutta kirja oli joka tapauksessa hyvinkin lukemisen arvoinen. Se pääsi blogiini tarinan lomassa esiintyvän Morganin vuoksi.
Kirjassa käsitellään nuoren tytön murhatutkimusta pienellä Fjällbackan paikkakunnalla Länsi-Götanmaalla, Ruotsissa. Yksi kylän asukkaista on Morgan, joka on ehtinyt jo aikuistua, mutta asuu vanhempiensa tontilla omassa pihamökissään. Häntä kuvataan kirjassa omalaatuiseksi, eristäytyneeksi ja suorastaan oudoksi nuoreksi mieheksi. Näiden kuvausten takana ovat kylän muut asukkaat, jotka eivät tunne Aspergerin oireyhtymän ilmenesmuotoja juuri lainkaan, eivätkä vaikuta haluavankaan tuntea. Ainoastaan yksi murhatutkimusta tekevistä poliiseista on kiinnostunut perehtymään siihen paremmin, peräti psykologin avulla.
Morgan tunsi sopeutuvansa yhteiskuntaan kunnolla vasta saatuaan työpaikan pelikoodaajana. Hän työskentelee mökissään tietokoneensa äärellä erittäin tarkan aikataulunsa mukaisesti eikä halua ottaa vastaan vierailijoita – joihin kuuluu yleensä vain hänen äitinsä – työaikojensa puitteissa. Murhatutkimuksen aikana hän osoittautuu rehelliseksi silminnäkijäksi ja auttaa lopulta ratkaisevasti tapauksen ratkaisemisessa.
Morgan kuvataan tässä teoksessa siis melko stereotyyppisenä Aspergerin oireyhtymän kanssa elävänä henkilönä joustamattomuutensa ja ehdottoman oikeudentajunsa vuoksi. En tiennyt Morgan-hahmosta ennen kirjan lukemisen aloittamista, joten se oli kuitenkin ilahduttava ja lukuelämystä täydentävä yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti