Aspergerin oireyhtymä kirjallisuudessa: Camilla Läckergin Kivenhakkaaja

Luin hiljattain Camilla Läckbergin Kivenhakkaajan, jota pidetään tämän kirjailijan läpimurtoteoksena. Sen suomennettu versio olisi mielestäni kaivannut kielellistä sujuvoittamista, mutta kirja oli joka tapauksessa hyvinkin lukemisen arvoinen. Se pääsi blogiini tarinan lomassa esiintyvän Morganin vuoksi. 

Kirjassa käsitellään nuoren tytön murhatutkimusta pienellä Fjällbackan paikkakunnalla Länsi-Götanmaalla, Ruotsissa. Yksi kylän asukkaista on Morgan, joka on ehtinyt jo aikuistua, mutta asuu vanhempiensa tontilla omassa pihamökissään. Häntä kuvataan kirjassa omalaatuiseksi, eristäytyneeksi ja suorastaan oudoksi nuoreksi mieheksi. Näiden kuvausten takana ovat kylän muut asukkaat, jotka eivät tunne Aspergerin oireyhtymän ilmenesmuotoja juuri lainkaan, eivätkä vaikuta haluavankaan tuntea. Ainoastaan yksi murhatutkimusta tekevistä poliiseista on kiinnostunut perehtymään siihen paremmin, peräti psykologin avulla.

Morgan tunsi sopeutuvansa yhteiskuntaan kunnolla vasta saatuaan työpaikan pelikoodaajana. Hän työskentelee mökissään tietokoneensa äärellä erittäin tarkan aikataulunsa mukaisesti eikä halua ottaa vastaan vierailijoita – joihin kuuluu yleensä vain hänen äitinsä – työaikojensa puitteissa. Murhatutkimuksen aikana hän osoittautuu rehelliseksi silminnäkijäksi ja auttaa lopulta ratkaisevasti tapauksen ratkaisemisessa. 

Morgan kuvataan tässä teoksessa siis melko stereotyyppisenä Aspergerin oireyhtymän kanssa elävänä henkilönä joustamattomuutensa ja ehdottoman oikeudentajunsa vuoksi. En tiennyt Morgan-hahmosta ennen kirjan lukemisen aloittamista, joten se oli kuitenkin ilahduttava ja lukuelämystä täydentävä yllätys.

Pressure Cooker: Mike Eckles

Reality-televisiosarjat eivät ole yleensä minun makuuni. En välitä seurata minulle tuntemattomien ihmisten ihmissuhdekiemuroita, joita puidaan televisiossa kaiken kansan nähden. Sen sijaan pidän monista kokkikilpailuista. Kun näin, että Netflixissä on tarjolla Pressure Cooker -ohjelma, päädyin seuraamaan sitä siis sen perusteella, että sitä mainostettiin kokkikilpailuna.

Pressure Cooker on toki myös kokkikilpailu, mutta vielä enemmän se vaikutti olevan realitysarja. Siksi olin jättämäisilläni sen katsomisen ensimmäiseen jaksoon, kunnes mielenkiintoni herätti yksi sarjan hahmoista: Mike Eckles. Hänestä sai alusta alkaen asiallisen vaikutelman. Mike oli tullut kilpailemaan ohjelmaan kokkaus- eikä ihmissuhdetaidoillaan. Olin huomaavinani hänessä Asperger-tyyppisiä piirteitä, mikä teki hänestä minulle samaistuttavan henkilön. En ole seurannut hänestä käytyä keskustelua saadakseni selville, onko hän itse mitenkään kommentoinut asiaa.

Mike nousi ansaitusti parhaille paikoille, ja olisi mielestäni ansainnut voiton kokkaustaitojensa perusteella. Koska kyseessä oli kuitenkin myös henkilökemiaa korostava kilpailu, lopputulos ei ollut hänen kannaltaan paras mahdollinen. Voittajan valinneet henkilöt arvostivat enemmän kilpailijaa, jonka kokkaustaidot olivat jonkin verran heikommat, mutta joka osasi kerätä puolelleen sympatiaa koskettavan tarinansa avulla.

Nostan tämä televisiosarjan esille, sillä se kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten minunkin arvostamani tekniset taidot, tekninen osaaminen, koulutus, kirjatieto ja muu vastaava eivät välttämättä ole kovinta huutoa muiden mielestä. Aspergerin piirteitä omaavilla ihmisillä voi olla puutteita ihmissuhdetaidoissaan ja kyvyssään saada liittolaisia, koska emme pidä sitä olennaisena. Meille tärkeää on puhdas osaaminen alalla, jossa olemme kiinnostuneita. Tällaisessa kilpailussa tämä kahtiajakoisuus nousi mielestäni hyvin esille. En epäile, etteikö Mike olisi voittanut tätä kilpailua, jos kyseessä olisi ollut puhtaasti ruoanlaittotaitoon perustuva kokkikilpailu.

                                                  Kuva: Pixabay/Shimaabedinzade

Kuivakkaan asiallinen

Ultracrepidarian, n.

giving opinions on matters beyond one's knowledge

- Oxford English Dictionary

Suomeksi tämän termin voisi kuvailla mielipiteiden esittämiseksi asioista, joista ei ole riittävästi tietoa.

Tämä on ajatuksia herättävä termi, sillä pyrin aina kommunikoimaan tosiasioiden pohjalta. Suhtaudun siis mielipiteiden "mielivaltaiseen" esittämiseen melko varauksellisesti. Jos minulla ei ole tietoa kyseisestä asiasta, vastaaminen on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta. Näiden tietojen tulee olla mieluiten puolueettomia, peräisin useista luotettavista lähteistä ja perustua tosiasioihin. Tämä aiheuttaa useinkin sen, että kommentointiin menee aikaa, mikä voi olla rasittavaa vastapuolelle. Poikkeuksena ovat tietenkin aiheet, joista minulla on jo valmiiksi tarpeeksi ennakkotietoja. Näoä aiheita on onneksi jossakin määrin. Small talk ei ole tosiaan minun heiniäni, sillä se edellytäisi kepeää keskustelua usein melko pinnallisista aiheista, jotka taas eivät ole yleensä kovin kiinnostavia ja siten keskustelemisen arvoisia.

Tämän tyyppistä – minun tyyppistäni – henkilöä voi kuvailla parhaiten kuivakkaan asialliseksi. Ainakin sellaisen kuvan ulkopuoliset voivat helposti saada, Valitettavasti tämä on johtanut kerran jos toisenkin tunnelman lässähtämiseen puolituttujen tai tuntemattomien seurassa, sillä en yksinkertaisesti ole kovin motivoitunut small talkista. Onneksi minut hyvin tuntevat eivät sellaista vaadikaan, ja heistä on ollut apua lukemattomissa tilanteissa.

Asiallisuudesta on tietenkin myös apua ja hyötyä, varsinkin virallisemmissa tilanteissa ja asiayhteyksissä.  Se on auttanut minua esimerkiksi omaksumaan uutta tietoa ja viestimään siitä täsmällisesti. Osaan kirjoittaa viranomais- ja muissa virallisissa yhteyksissä asian vaatimalla tavalla (nimenomaan kirjoittamaan – tarvittaessa toki myös puhumaan, mutta kirjoittaminen on minulle luonnollisempi tapa kommunikoida). Minuun myös suhtaudutaan useimmiten asiallisesti, ja kertomaani pidetään usein uskottavana ja luotettavana.

                                                 Kuva: Unsplash / Lena Polishko