26.7.26

Tehtävien palastelu voi auttaa saavuttamaan enemmän

Siunattuja ovat ne, jotka voivat viettää esimerkiksi rakkaan harrastuksensa tai muun mieluisan tekemisen parissa pitkiä aikoja kerrallaan ja päästä sitä tehdessään jopa flow-tilaan. Meille muille harrastusten, liikunnan tai muun tehtävän pitkäkestoiseen suorittamiseen voi olla hankalaa löytää aikaa. Silloin tehtävien palastelusta voi olla merkittävää hyötyä.

Guardianin artikkelin mukaan tehtävien jakaminen lyhyisiin, jopa vain muutaman minuutin pätkiin, voi auttaa samaan enemmän aikaan. Samalla edistyksen havaitseminen lisää motivaatiota jatkaa tehtävän parissa seuraavan tilaisuuden tullen.

Esimerkiksi liikunnan harrastamiselle on olemassa viralliset suositukset. Monille näiden tavoitteiden noudattaminen voi olla kiireisen arjen keskellä vaativaa, mikä voi saada heidät ajattelemaan, ettei liikuntaa kannata harrastaa lainkaan. Kuitenkin lyhyetkin liikuntahetket tukevat fyysistä ja henkistä terveyttä. Tällaiset lyhyet pätkät voivat olla jopa yhtä hyödyllisiä kuin pitemmät mutta harvemmin toteutuneet liikuntatuokiot.

Toinen käytännön esimerkki on siivous. Monille siivouspäivä voi tuntua jo ajatuksena vastenmieliseltä, mutta pienempiin osa-alueisiin ja pitkin viikkoa palasteltuna tämä tehtävä tulee valmiiksi muun arjen ohessa. Samalla aivot saavat kokea mielihyvän tunteita useammin kunkin valmistuneen pienemmän tehtävän myötä.

Luovassa työssä saman asian pariin palaaminen lyhyiksi hetkiksi voi tuottaa tehokkaamman lopputuloksen kuin pitkä puurtaminen jumiutuneiden ajatusten parissa. Oppimisessakin taukojen pitämisestä on tunnetusti hyötyä parantuneiden tulosten muodossa.

                                                    Kuva: Unsplash / Shoeb Khatib

5.7.26

Miten tekoäly voi auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita?

Yliopisto-opiskelijat kohtaavat monenlaisia kirjoittamattomia käytäntöjä ja sääntöjä, joiden parissa heidän on opittava luovimaan voidakseen pärjätä opinnoissaan. Heidän on muun muassa osattava viestiä kirjallisesti ja suullisesti tietyllä tavalla sekä opettajien että muiden oppilaiden kanssa, hallittava muuttuvia aikatauluja ja osallistuttava ryhmäkeskusteluihin ja -töihin. Nämä vaatimukset ovat peruspiirteissään samat opiskellusta aineesta ja oppilaitoksesta riippumatta.

Neuroepätyypillisten opiskelijoiden tarpeet on tähän saakka otettu huomioon muun muassa järjestämällä heille enemmän aikaa kokeissa vastaamiseen ja muokkaamalla koeympäristöjä muilla tavoin vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Joissakin tapauksissa he ovat myös voineet saada apua muistiinpanojen kirjoittamiseen. 

Nature-tiedelehden artikkelissa käydään läpi tätä aihetta ja tapoja, joilla tekoälypohjaiset työkalut voivat auttaa neuroepätyypillisiä yliopisto-opiskelijoita hallitsemaan yliopistomaailmaan ja opintoihin liittyviä kirjoittamattomia odotuksia ja sääntöjä. Siinä missä useimmat opiskelijat omaksuvat nämä käytännöt vaikkapa tarkkailemalla muita opiskelijoita tai epämuodollisen palautteen kautta, neuroepätyypillisille opiskelijoille tällaisten vihjeiden huomaaminen voi olla hankalaa.

Tekoälytyökalut voivat auttaa kaikenlaisia opiskelijoita muun muassa luonnostelemaan sähköpostiviestejä halutulla äänensävyllä sekä koostamaan raportteja ja muita tutkimusasiakirjoja. Näiden yleisten piirteiden ohella tekoäly voi auttaa pilkkomaan tehtävät konkreettisiksi työvaiheiksi aikatauluineen ja määrittämällä kunkin osallistujan vastuualueet. 

Yleisesti ottaen tekoälyn tarjoama projektien hallinnan tuki voi osoittautua korvaamattomaksi avuksi erityisesti opiskelijoille, joille nämä taidot eivät ole kehittyneet luonnollisesti opintojen kuluessa.

Kuva: Unsplash Martin Adams