Esittelyssä Mattelin autistinen Barbie

Barbie-nukkeja markkinoille tuova Mattel on laajentanut viime vuosien aikana Barbie-valikoimaansa kattamaan yhä useampia ihonsävyjä, hiustyyppejä, vartalon muotoja ja terveydentiloja, kuten sokeus ja diabetes. Tämän vuoden alussa Barbie Fashionistas -mallisto täydentyi autistisella Barbie-nukella. 

Mattel on kehittänyt autistisen Barbie-nuken yhdessä yhdysvaltalaisen Autistic Self Advocacy Network -järjestön kanssa. Yhtiön mukaan sen tarkoituksena on lisätä lasten osallisuuden tunnetta. Autismille ei ole olemassa vain yhtä ilmenemismuotoa, joten periaatteessa mikä tahansa Barbie-nukke voi olla autistinen. Autistismia ilmentävä Barbie on kuitenkin voimakas muistutus siitä, että myös autismin kirjolla elävät voivat olla muodikkaita ja trendikkäitä.

Autistisen Barbien ominaisuuksia:

• Vartalo: Taipuvat kyynärpäät ja ranteet. Mahdollistaa aistiperäisten tietojen käsittelemisen ja tunteiden ilmaisemisen käsieleillä.
• Katse: Kohdistuu hieman sivulle. Vastaa joidenkin autismin kirjolla elävien taipumusta katsekontaktin välttämiseen.
• Asusteet: Fidget spinner, tabletti ja kuulokkeet. Auttavat vähentämään stressiä ja edistävät keskittymistä ja viestintää.
• Vaatteet: Väljät eivätkä sisällä etikettejä. Kangas on miellyttävän tuntuista.

Barbiet-nuket ovat erittäin suosittuja leluja kaikkialla maailmassa, joten autistisen Barbien tuominen markkinoille voi auttaa normalisoimaan autismin kirjon ilmenemismuotoja.

                                                        Kuva: Unsplash / lo lindo

Lääkärinä toimiminen autistina ulottuu TV-sarjojen stereotypioita pidemmälle

Autismin kirjolla eläviä lääkäreitä kuvaavat TV-sarjat kuuluvat TV-maailman suosituimpien joukkoon. Muun muassa Hyvä lääkäri, Greyn anatomia ja House ovat useimmille tuttuja ainakin niminä, vaikka näitä sarjoja ei olisi seurannut itse. Niiden pää- tai sivurooleissa toimivat autismin kirjoon viittaavat henkilöt keräävät katsojia kaudesta toiseen muun muassa neurotyypillisistä poikkeavien luonteenpiirteidensä ja toimintatapojensa vuoksi.

The Conversation -sivuston artikkelissa itsekin autistinen lääkäri kertoo tunnistavansa joitakin kyseisissä TV-sarjoissa kuvatuista ominaisuuksista itsessään, mutta toteaa samalla, etteivät kaikki näissä sarjoissa kuvatut juonikuviot tee oikeutta autistien yhteisölle. 

Yleisesti ottaen neuroepätyypillisenä lääkärinä toimiminen on vaativaa. Esimerkiksi ääniyliherkkyys, vaihtelevat vuorovaikutustilanteet työtovereiden ja potilaiden kanssa, sairaalarakennusten monimutkaiset pohjaratkaisut ja maskaaminen eli neuroepätyypillisten piirteiden peittely voivat viedä valtavasti voimavaroja.

Neuroepätyypillisyys voi olla sairaalamaailmassa myös valtava voimavara. Muun muassa pikkutarkkuus, erinomainen keskittymiskyky sekä diagnoosien ja hoitovaihtoehtojen luova ajattelukyky voivat tehdä lääkäreistä ylivoimaisen ammattitaitoisia. Lisäksi syvällisen osaamisen kerryttäminen tietyillä osa-alueilla voi osoittautua korvaamattomaksi potilaiden hengen pelastamisessa. Yleisistä ennakkoluuloista poiketen useimmat autismin kirjolla elävät lääkärit ovat myös erittäin empaattisia.

Eräs autistinen lääkäri kertoo tarinansa englanniksi tässä Royal College of Physicians -organisaation artikkelissa ja on perustanut nopeasti kasvavan Autistic Doctors International -tukiryhmän.

                                        Kuva: Unsplash / Scarbor Siu

Virpi Hämeen-Anttila kertoo elämästään autismin kirjolla Me Naisten haastattelussa

Edesmenneen arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan puoliso Virpi Hämeen-Anttila kertoo Me Naisten haastattelussa paitsi elämästään ilman puolisoaan ja tämän poismenon aiheuttamasta surusta myös AHD- ja autismidiagnooseistaan.

Tutkija, kääntäjä ja kirjoittaja Virpi Hämeen-Anttila kertoo saaneensa ADHD- ja autismin kirjon diagnoosit kypsällä aikuisiällä, kuusikymppisenä. Hän kertoo pystyneensä maskaamaan eli peittelemään erilaisuuttaan koko ikänsä erityisesti erinomaisen muistinsa ansiosta.

Hämeen-Anttila kertoo, että olisi todennäköisesti elänyt eri tavalla, jos olisi saanut diagnoosinsa aiemmin. Ilman diagnoosia oman erilaisuuden ymmärtäminen oli vaikeaa. Kouluaika oli hankalaa siksi, ettei neuroepätyypillisiä oppilaita tunnistettu ja osattu tukea siihen aikaan samalla tavalla kuin nykyään. Se johti kelpaamattomuuden tunteeseen ja uudenlaisen viestintätavan opettelemiseen korostetun asiallisuuden sijaan.

Hämeen-Anttilan mukaan hän suhtautuu tunteisiin järkiperäisesti. Tiedonhaluaan hän sai tyydytettyä opiskelemalla yliopistossa parhaimmillaan jopa kahtakymmentä eri ainetta yhtä aikaa. Hän on hyödyntänyt oppimaansa kirjailijan työssään.

                                                Kuva: Unsplash / Tomas Martinez

Tanssimisen terveyshyötyjä syntyy jo muutamassa minuutissa

Tanssi eri muodoissaan on monille rakas harrastus, jonka parissa vierehtää helposti pitkiäkin aikoja. Tanssiminen tuottaa yllättävän merkittäviä terveyshyötyjä kuitenkin jo muutaman minuutin jaksoissa.

BBC:n artikkelissa tanssimisella kerrotaan olevan muun muassa seuraavia terveyshyötyjä:

Parantunut kunto. Tanssiminen on aerobista liikuntaa, joka voi toteuttamistavastaan riippuen muun muassa parantaa liikkuvuutta, nivelten terveyttä ja tasapainoa. Lisäksi se voi alentaa tiettyjen sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, puhkeamisriskiä ja hidastaa niiden etenemistä.

Kognitiiviset hyödyt. Tietyssä järjestyksessä toistuvien tanssiliikkeiden opetteleminen voi parantaa ajattelukykyä ja muistamista. Lisäksi tanssiminen voi piristää mielialaa, vähentää masennusta ja parantaa koettua elämänlaatua. Tanssiminen voi vähentää dementian riskiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Lisääntynyt luovuus. Tanssiminen voi auttaa ongelmanratkaisussa samaan tapaan kuin nukkuminen. Se voi auttaa uusien ideoiden kehittelyssä, itseilmaisussa ja ajattelemaan luovemmin.

Tutkimusten mukaan monet näistä terveyshyödyistä ovat koettavissa jo lyhytkestoisen, päivittäin toteutuneen tanssimisen seurauksena.

                                                Kuva: Unsplash / Jon Tyson

Mitä on integroiva älykkyys?

Lähes kaikki tuntevat todennäköisesti ainakin nimeltä Leonardo Da Vincin. Tämä italialainen renessanssiajan monilahjakkuus oli muun muassa taidemaalari, keksijä, muusikko, insinööri, arkkitehti ja tutkija. Hän sai aikansa ihanteiden mukaisesti monialaisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän koulutuksen ja pystyi siten toteuttamaan lahjakkuuttaan useilla eri osa-alueilla.

Juuri tästä integroivassa eli yhdistelevässä älykkyydessä on kyse: se on kykyä yhdistää eri alojen tietoja ja oivalluksia ja muodostaa niiden pohjalta uusia ideoita. Integoivasti älykkäät ihmiset osaavat yhdistellä näennäisesti toisiinsa liittymättömien alojen tietoja ja käyttää niitä hyväkseen ongelmanratkaisussa ja ideoinnissa.

Psychology Today -lehden artikkelissa Da Vincin rinnalle integroivasti älykkäinä henkilöinä mainitaan muun muassa Charles Darwin. Hän kehitti evoluutioteoriansa yhdistämällä luonnonhistoriallista osaamistaan taloustieteisiin.

Integroivan älykkyyyden kehittymisen edellytyksinä pidetään avoimuutta uusien asioiden kokeilua ja ideointia kohtaan. Myös epävarmuuden sietokyky ja kyky tarkastella samaa asiaa eri tieteenalojen näkökulmista edistävät yhdistelevän älykkyyden edellyttämän ajattelutavan kehittymistä.

Nykymaailmassa Leonardo Da Vincin ja Charles Darwinin kaltaiset monilahjakkuudet ovat harvinaisia. Integroivaa älykkyyttä pidetäänkin kaikkein harvinaisimpana älykkyyden osa-alueena. Syynä on muun muassa korkeakoulutuksen erikoistuminen yhä suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Esimerkiksi lääkäriksi tai insinööriksi opiskelevat eivät juurikaan valitse sivuaineekseen vaikkapa filosofiaa tai historiaa, vaan läheisemmin ydinosaamiseensa liittyviä vaihtoehtoja.

                                        Kuva: Unsplash / Steve A Johnson