Tutkija, kääntäjä ja kirjoittaja Virpi Hämeen-Anttila kertoo saaneensa ADHD- ja autismin kirjon diagnoosit kypsällä aikuisiällä, kuusikymppisenä. Hän kertoo pystyneensä maskaamaan eli peittelemään erilaisuuttaan koko ikänsä erityisesti erinomaisen muistinsa ansiosta.
Hämeen-Anttila kertoo, että olisi todennäköisesti elänyt eri tavalla, jos olisi saanut diagnoosinsa aiemmin. Ilman diagnoosia oman erilaisuuden ymmärtäminen oli vaikeaa. Kouluaika oli hankalaa siksi, ettei neuroepätyypillisiä oppilaita tunnistettu ja osattu tukea siihen aikaan samalla tavalla kuin nykyään. Se johti kelpaamattomuuden tunteeseen ja uudenlaisen viestintätavan opettelemiseen korostetun asiallisuuden sijaan.
Hämeen-Anttilan mukaan hän suhtautuu tunteisiin järkiperäisesti. Tiedonhaluaan hän sai tyydytettyä opiskelemalla yliopistossa parhaimmillaan jopa kahtakymmentä eri ainetta yhtä aikaa. Hän on hyödyntänyt oppimaansa kirjailijan työssään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti