Lähes kaikki tuntevat todennäköisesti ainakin nimeltä Leonardo Da Vincin. Tämä italialainen renessanssiajan monilahjakkuus oli muun muassa taidemaalari, keksijä, muusikko, insinööri, arkkitehti ja tutkija. Hän sai aikansa ihanteiden mukaisesti monialaisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän koulutuksen ja pystyi siten toteuttamaan lahjakkuuttaan useilla eri osa-alueilla.
Juuri tästä integroivassa eli yhdistelevässä älykkyydessä on kyse: se on kykyä yhdistää eri alojen tietoja ja oivalluksia ja muodostaa niiden pohjalta uusia ideoita. Integoivasti älykkäät ihmiset osaavat yhdistellä näennäisesti toisiinsa liittymättömien alojen tietoja ja käyttää niitä hyväkseen ongelmanratkaisussa ja ideoinnissa.
Psychology Today -lehden artikkelissa Da Vincin rinnalle integroivasti älykkäinä henkilöinä mainitaan muun muassa Charles Darwin. Hän kehitti evoluutioteoriansa yhdistämällä luonnonhistoriallista osaamistaan taloustieteisiin.
Integroivan älykkyyyden kehittymisen edellytyksinä pidetään avoimuutta uusien asioiden kokeilua ja ideointia kohtaan. Myös epävarmuuden sietokyky ja kyky tarkastella samaa asiaa eri tieteenalojen näkökulmista edistävät yhdistelevän älykkyyden edellyttämän ajattelutavan kehittymistä.
Nykymaailmassa Leonardo Da Vincin ja Charles Darwinin kaltaiset monilahjakkuudet ovat harvinaisia. Integroivaa älykkyyttä pidetäänkin kaikkein harvinaisimpana älykkyyden osa-alueena. Syynä on muun muassa korkeakoulutuksen erikoistuminen yhä suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Esimerkiksi lääkäriksi tai insinööriksi opiskelevat eivät juurikaan valitse sivuaineekseen vaikkapa filosofiaa tai historiaa, vaan läheisemmin ydinosaamiseensa liittyviä vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti